Sanon aina, että kouluttaja tekee koulutuksen. Hyvässä ja pahassa. Tekniikka parantaa hyvää kokemusta, ja mikä parasta, auttaa osallistujia reflektoimaan tekemisiään ja sitä kautta oppimaan sekä luottamaan toimintaansa. Hyvä ja luotettava tekniikka on tällä tavalla simulaatiokoulutusten kulmakivi. Hyvä tekniikkakaan ei kuitenkaan pelasta huonoa vetäjää, koska koulutus on aina kokonaisuus.
Erinomaisen kouluttajan kanssa loistava tekniikka taas on niin pettämätön kombo, että yhtenä sivuvaikutuksena saattaa olla, että osallistujat haluavatkin taas pian tulla kouluttautumaan uudelleen.
Olen suunnitellut, luonut ja vetänyt koulutuksia kauan, ja saanut tutustua mitä uskomattomimpaan tekniikkaan, simulaattoreista debriefing -järjestelmiin.
Olen myös huomannut, että tekniikka saattaa pelottaa ja jännittää osallistujia, jolloin taas pääsemme hyvän kouluttajan määritelmään, eli siihen että kerrotaan, kuinka tekniikka toimii ja vannotaan etteivät debriefingissä näytetyt klipit löydy koulutuspajan Youtuben bloopers-osiosta.
Simulaatiokoulutuksissa halutaan aitoutta. Tilojen ja simulaattoreiden tulee olla niin lähellä oikeaa kuin mahdollista. Simulaattoreista saadaan hyvinkin todenmukaisia, mutta se vaatii oikeanlaisen valmistajan välineet sekä kouluttajalta mielikuvitusta.
Annan esimerkkinä kaksi vuotta takaperin vedetyt Covid19 -koulutukset, joita sairaanhoitopiirissäni toteutimme tiimin kanssa. Lisätwistiä näihin koulutuksiin toi toki kaikille tuntematon tilanne, ja oli erittäin tärkeää saada tiiviissä aikataulussa paljon asiaa mahdollisimman todenmukaisesti tarjottua osallistujille.
Yksi koulutuspisteistä, ja se missä itse olin mukana, oli prone,- eli vatsamakuun harjoittelu. Oli alusta asti selvää, että kyseiseen harjoitukseen tarvittaisiin painolta, koolta ja ulkonäöltään todenmukaisin mannekiini. Päädyimme käyttämään Gaumard HALia. Tämän lisäksi todenmukaisuutta saatiin aikaan tehovarustelulla, eli potilas intuboitiin, liitettiin ventilaattoriin, oli keskuslaskimokatetria ja tippatornia, simulaattorin toiminnot mahdollistivat kaikki nämä.
Jos video vatsamakuusta kiinnostaa voit kurkata sinne täältä https://fb.watch/9WD9vUz7Fy/ huomaat myös ehkä tutun vatsamakuutettavan!
Sitten päästäänkin tärkeimpään mielestäni tärkeimpään tekniseen osa-alueeseen, eli koulutuksen tallennukseen ja sen hyödyntämiseen jälkipuinnissa. Kun opin käyttämään tallennusjärjestelmiä, en koskaan enää pitänyt koulutusta ilman niitä. Sen lisäksi, että kouluttavat saavat äärimmäisen tärkeää tietoa kehittämishaasteista ja ennen kaikkea onnistumisista, pystyy kouluttaja reflektoimaan omaa toimintaansa ja näkemään kokonaisuuden.
Tallennusjärjestelmät myös itseasiassa helpottavat kouluttajan työtä, vaikka voisi ajatella että studiossa koneen edessä ei pystyisi keskittymään itse simulaatioon. Nykytekniikka on tehty niin sanotusti “Kaikki onnistuu yhdellä napinpainalluksella” -helpoksi.
Kun tarkoituskaan ei ole jälkipuinnissa katsoa koko 20 minuutin simulaatiota kuin lyhytfilmiä, tallennusjärjestelmien parhaat puolet tulevat hyvin esille. Oppimisen kannalta tärkeimmät klipit, ilot ja onnistumiset, reaktiot sekä kehittämishaasteet, tulee näyttää aina.
Muistan, kuinka kerran erään ryhmän kanssa ensimmäisen elvytysharjoituksen jälkeen, katsoimme tallennetta. Pysäytin tallennuksen ja kysyin, tekisittekö tässä jotain toisin. Osallistujat katsoivat aikansa kunnes eräs heistä huudahti, “Kosken potilaaseen iskun aikana!”. Seuraavassa simulaatiossa hän oppi virheistään, eikä “vaaratilannetta” enää syntynyt.
Joten, näin uskaltaisin väittää, että erityisesti terveydenhuoltoalan koulutuksissa, tallennusjärjestelmien käyttö parantaa potilasturvallisuutta.
Nordic Simulatorsin Export Manager Ville Mäkelää haastateltiin OEB konferenssissa, ja hän kiteytti asian hyvin seuraavasti:
"You learn by seeing what you are doing"
Kirjoittaja:
Emmi Sainio
Sairaanhoitaja, simulaatiokouluttaja ja yrittäjä